Corycus (Kızkalesi): kaksi linnaa Kilikian rannikolla ja merellä
Mersin-provinssin rannikolla, Kızkalesi-kylässä (”Neitolinna”), 60 km Mersin keskustasta lounaaseen, sijaitsee kaksi keskiaikaista linnoitusta – rannalla ja merellä – jotka olivat aikoinaan yhdistettyjä kivimolilla. Tämä on antiikin Corycus – Cilicia Trachean muinainen satama, Armenian Kilikian kuningaskunnan tärkeä keskus, Bysantin ja ristiretkeläisten etuvartio. Merilinnoitus pienellä saarella 200 metrin päässä rannasta on yksi Itäisen Välimeren vaikuttavimmista silueteista ja alueen tärkein matkailubrändi.
Corycuksen historia ja alkuperä
Kaupunki syntyi hellenistisellä kaudella nimellä Seleucia ad Calycadnum (nykyinen Silifke). Corycuksella oli oma rahapaja, ja sen asukkailla oli ”muinaiset lait” – mikä korosti sen itsenäistä asemaa. Cilicia Tracheassa – ”Karkeassa Kilikissa” – Corycus oli yksi harvoista luotettavista satamista.
Bysanttilaisella kaudella kaupunki kehittyi voimakkaasti: Justinianus I kunnosti täällä julkiset kylpylät ja sairaalan. 1100-luvulla amiraali Eustathios Kimenianos rakensi saaren linnoituksen osana Kilikian rannikon linnoitusohjelmaa.
1100-luvun lopulla Corycus siirtyi Armenian Kilikian kuningaskunnalle, joka hallitsi molempia linnoituksia vuoteen 1360 asti. Armenialaiset laajensivat ja uudistivat molemmat linnoitukset; niiden muurissa erottuvat yhä tyypilliset monikulmaiset kivilohkot ja kirjoitukset. Armenialaisten vallan kaatumisen jälkeen linnoitukset siirtyivät vuorotellen Pietari I:lle Kyprokselle, karamanideille, mamelukeille ja lopulta ottomaaneille.
Myöhäisosmanien aikana Corycus muuttui kalastajakyläksi. Nykyinen matkailukylä Kızkalesi syntyi 1900-luvun jälkipuoliskolla ja nousi nopeasti yhdeksi Mersin-rannikon tärkeimmistä uimarannakohteista.
Arkkitehtuuri ja nähtävyydet
Merilinna (Kız Kalesi)
Neitolinna sijaitsee pienellä saarella 200 metrin päässä rannasta. Aikaisemmin se oli yhdistetty mantereeseen kivipadolla, josta osa on säilynyt veden alla. Linnoituksen muurit ympäröivät lähes koko saaren; sisällä on kappelin, vesisäiliöiden ja asuinrakennusten jäännöksiä. 1100–1300-lukujen armenialaisen uudisrakentamisen jäljet ovat selvästi näkyvissä. Sisäänkäynti on puolipyöreän tornin portin kautta; ampuma-aukot ja ulkonevat osat ovat näkyvissä.
Rannikon linnoitus (Kara Kale)
Mannermaalla sijaitseva rannikkolinnoitus on suorakulmainen, ja siinä on kaksoismuurit, neliönmuotoiset tornit ja kaksi kappelia sisällä. Bysanttilainen perusrakenne on säilyttänyt arkkitehtonisen suunnitelmansa, ja armenialaiset rakentajat ovat lisänneet siihen puolustuselementtejä. Se on yksi Itäisen Välimeren parhaiten säilyneistä rannikkolinnoituksista.
Riemukaari ja hautausmaa
Linnan ulkopuolella, tiellä Korikion luolalle, sijaitsee laaja kristillinen hautausmaa, jossa on kymmeniä sarkofageja ja kolme varhaiskristillistä kirkkoa. Hautojen joukosta erottuu erityisesti ”kaunis kristillinen hauta”, jonka veistetty julkisivu on esimerkki myöhäisroomalaisesta hautataiteesta.
Corycusin luola (Cennet ve Cehennem)
Muutaman kilometrin päässä Corycuksesta sijaitsee "Paratiisi ja Helvetti" (Cennet ve Cehennem) -nimisen luolakompleksi – kaksi karstikuoppaa, joista toisessa antiikin perimätiedon mukaan asui hirviö Tyfon. ”Paratiisin” kraatterin pohjalla on säilynyt 5. vuosisadalta peräisin oleva armenialainen kappeli. Antiikin Corycus oli kuuluisa sahramin viljelystä luolan ympärillä olevilla rinteillä.
Mielenkiintoisia faktoja ja legendoja
- Paikallisen legendan mukaan kuningas vangitsi tyttärensä saarelle, koska ennustaja oli ennustanut tämän kuolevan käärmeen puremaan. Käärme pääsi kuitenkin saarelle hedelmäkorissa, ja prinsessa menehtyi. Samanlainen legenda liittyy myös muihin Turkin ”neitotorneihin” – Istanbuliin ja Tarsukseen.
- Armenialainen Kilikian kuningaskunta hallitsi Corycusta yli 150 vuotta; molemmat linnoitukset ovat maailman parhaiten säilyneitä esimerkkejä armenialaisesta sotilasarkkitehtuurista Armenian ulkopuolella.
- Merilinnoituksen muureissa on säilynyt 1200–1300-luvun armenialaisia kirjoituksia, joissa on rakentajien nimet ja restaurointien päivämäärät.
- Antiikin Corycus oli yksi maailman tärkeimmistä safranin toimittajista, jota viljeltiin Corycian luolan ympärillä; safrania arvostettiin roomalaisessa ja bysanttilaisessa lääketieteessä.
- 1400-luvulla Kyproksen kuningas Peter I Lusignan osti saaren ja linnoituksen armenialaiselta kuninkaalta – tämä oli yksi viimeisistä ristiretkeläisten läsnäolon jaksoista itäisellä Välimerellä.
Miten sinne pääsee
Corycus sijaitsee Kızkalesin kylässä Erdemlin alueella Mersinissä. GPS-koordinaatit: 36°27′55″N 34°09′15″E. Lähin suuri lentokenttä on Adana (ADA), noin 130 km:n päässä D400-tietä pitkin. Vaihtoehtona on Hatay (HTY), 200 km:n päässä.
Autolla Mersinistä on noin 60 km matkaa kaunista D400-rannikkotietä pitkin (noin 1 tunti). Erdemlistä ja Mersinistä kulkee säännöllisesti dolmus-bussit Kızkalesiin. Rantalinna sijaitsee aivan tien varrella, merilinna 200 metrin päässä rannasta; sinne voi uida kesällä tai vuokrata pienen veneen paikallisilta kalastajilta (5–10 minuuttia).
Kohteen vierailun voi yhdistää kätevästi Cennet ve Cehennemin (3 km), antiikin Elaiussa Sebasten (5 km) ja Kanlıdivanen (15 km) vierailuun – koko päivän voi omistaa tämän rannikkoalueen kilikialaisille muinaisjäännöksille.
Vinkkejä matkailijalle
Parhaat ajankohdat ovat huhtikuu–kesäkuu ja syyskuu–lokakuu. Kesällä Kızkalesissa on kuuma, mutta linnan vieressä oleva uimaranta on auki, joten vierailun voi yhdistää uimiseen. Talvella sataa toisinaan, mutta linnat ovat avoinna ympäri vuoden.
Varaa 3–4 tuntia: rannikon linnoitus (1 tunti), ylitys saarelle (15 minuuttia), merilinnoitus (1–1,5 tuntia), hautausmaa (1 tunti). Suljetut kengät: kiviä on paljon, linnoituksissa on portaita ilman kaiteita.
Kesällä veneet kulkevat saarelle jatkuvasti Kızkalesin rannalta; matkan hinta on edullinen, sovit hinnasta veneenomistajan kanssa paikan päällä. Vaihtoehtona kesällä on uida saarelle (200 metriä rauhallista vettä, mutta virtauksia voi olla). Merilinnoituksen sisällä ei ole varjoa – ota mukaan vettä ja päähine.
Valokuvaajille: merilinna auringonlaskun aikaan Kızkalesin rannalta: aurinko laskee linnoituksen taakse, ja siluetti on erityisen dramaattinen. Aamulla on helpompi kuvata rannikkolinnaa ja hautausmaata – tällöin valaistus on suora.
Kylässä on paljon kalaravintoloita ja kahviloita, joissa tarjoillaan paikallista kilikialaista ruokaa; kesällä erityisen hyviä ovat cezerye (porkkanajälkiruoka) naapurikaupungista Mersinistä. Linnojen jälkeen kannattaa ehdottomasti poiketa Cennet ve Cehennemissä: laskeutuminen ”Paratiisin” kraatteriin ja sen pohjalla oleva muinainen kappeli – kokemus, joka täydentää linnoja ihanteellisella tavalla.
